Perhe on taas julistettu terveeksi, pitkään tuota flunssaa kestikin. Nyt on jo päästy takaisin harrastusten pariin, milloin ei kiristyvä pakkanen estä toimintaa (loppuisi jo tämä talvi. . .)

Binkan kanssa on käyty Ruoholahdessa harjoittelemassa kaupunkikäyttäytymistä. Aluksi piti taas käyttäytyä niinkuin maalainen kaupungissa, mutta kyllä se hienosti käyttäytyvä koira sieltä alta löytyi pienen etsimisen jälkeen.

Ensimmäiset tottis-treenit sairastamisen jälkeen oli katastrofaaliset: molemmat koirat aivan häröjä. Sitä se treenaamisen puute teettää Silmänisku. Tänään meni jo huomattavasti paremmin. Binkan kanssa henkilöryhmä meni loistavasti - neitihän on vähän taipuvainen paineistumaan ihmislaumasta. Jättäviä täytyy ohjaajan treenata äänen käytön puolesta, koira kun selvästi alkoi arpomaan, mitähän mamma tänään haluaa. Kokonaisuutena kuitenkin koiralle onnistuneet treenit.

Aapon kanssa ei paljoa tehty; pieni pätkä seuraamista. Pääasiassa kentällä on nyt käyty rauhoittumassa, kun siellä on niin paljon ihmeteltävää; vieressä kun kulkee hiihtäjiä, jotka nekin tuovat oman lisänsä Aapon keskittymisvaikeuksiin.