Tänään käytiin molempien koirien kanssa eläinlääkärin vastaanotolla: molemmilla silmätulehdus ja Binkalla toinen kyynelkanava tukossa . Tammikuussa Binka oli viimeksi kortisoni-tippa-kuurilla, kun oli vilkkuluomissa rakkuloita. Nyt rakkuloita oli taas, mutta vähemmän. Molemmille koirille aloitettiin kahden viikon kortisoni-tipat silmiin. Johtuneeko molempien silmätulehdukset siitä, että vihdoinkin lumet on alkaneet sulamaan ja sen seurauksena joka paikka pölisee? Binkahan on aina ollut vähän herkkä silmistään.

Aapo hurmasi kaikki eläinlääkärissä: kävi nuolemassa jokaisen ja suorastaan "ui liiveihin". Tutkimuspöydällekin olisi voinut kiivetä uudelleen. Binka salli tutkimisen naisellisen tyynenä häntä vähän heiluen, mutta poislähtiessä oli kiivetä pöydälle, missä muisti herkkujen olevan. Koiran sai suorastaan kiskoa pois tutkimushuoneesta, kun neiti oli sitä mieltä, että niitä herkkuja jäi vielä ja voisi ottaa muutaman lisää .

Silmätulehduksen myötä karisi paineet osallistua Binkan kanssa yhdistyksen BH-kokeeseen, se kun olisi ollut mukavan lähellä ja viimeksi foorumilla käydessäni näkyi vielä olevan tilaa. Saadaan ainakin lisää aikaa treenata noita jättäviä Binkan kanssa. Edelleen mamman äänen käyttö on niin hakusessaan, että koira arpoo lähes joka kerta "mitähän tuo tänään haluaa?!?" 

Aapo on suorittanut uuden aluevaltauksen: poika on oppinut kiipeämään portaat ylös aina neljänteen kerrokseen asti. Jos vauhtia ei pysäytä neljännessä, niin saattaa koira kipaista viidenteen kerrokseenkin . Alaspäin menemistä on vielä harjoiteltava. Se on niin jännää, että Aapo kävelee sovinnolla hissin ovelle pahemmin yrittämättä portaisiin. Kuitenkin silloin, kun Aapo harjoitteli ylöspäin kiipeämistä, se kääntyi kesken kiipeämisen takaisin alas - eipä käänny enää. . .  

Binkan juoksu on nyt alkanut. Jännityksellä seuraamme, muuttuuko yhteiselämä niin "riemukkaaksi", että Aapo lähetetään hoitoon pahimmaksi ajaksi.