Viikko sitten oltiin ratavierailulla Salossa. Rata oli kiva - vähän vaihtelua omaan treenirataan. Aapo tuli mukaan polkemaan rataa ja kivaa oli. Tuli sytytettiin heti aluksi ja savua riitti. Sen huomasi sitten omissa vaatteissa, kun treenit oli ohi . Binka teki ihan mukavat pistot ja rohkeasti meni tiilikasalle kiipeilemään. Vähän piti ensin yrittää katsoa ohjaajaa avuttomasti, mutta kun tuo onneton oli enemmän kiinnostunut pilvimuodostelmista kuin työtä tekevästä koirasta, niin pieni kelpie-raukka joutui ratkaisemaan ongelman "kuinka saada maalimies kasan keskeltä" ihan itse.

Ilmaisun koira aloitti ihan itse  ja nyt vaan jatketaan vahvistamista.

Ratavierailun jälkeen käytiin Aapon kasvis-tädin luona ihastelemassa pieniä penneleitä. Kyllä tuo pentukoiran tuoksu on ihan oma lukunsa .

Binkan kanssa on viime viikosta lähtien treenattu liikkeestä istumista varmemmaksi aika hyvin tuloksin. . . niin eikö sitten tiistai-iltana tule viesti, että olemme päässeet varasijalta TOKO-kokeeseen, joka on seuraavana lauantaina eli siis tänään. Keskiviikkona oli vielä koulun vanhempainilta, joten se harjoittelu jäi vähän vähälle. Torstain fudisjoukkueen vanhempien palaveri jätettiin sovinnolla väliin, että jää edes pari iltaa aikaa treenata oikeita liikkeitä. Harjoitellessa jo huomasi, että nyt on taas saatu koira-parka jättävien osalta sekaisin, mutta lähdettiin kuitenkin kokeilemaan kepillä jäätä. Aamulla ennen koetta käytiin vielä harjoittelemassa jättävät ja ihan mukavasti meni.

Koe alkoi hyvin. Luoksepäästävyydestä täydet pisteet. Paikallaan olossa maahanmeno oli hieman hidas, mutta koira makasi hienosti paikallaan, kunnes. . . . . kehän laidalla alkoi hillitön rähinä, joka jatkui toisen koiran huudolla. Ääni oli juuri sellainen, että nyt sattui ja kovasti. Binka pomppasi pystyyn, tuijotti hetken ja sitten lähti katsomaan, että mitä kaverille sattui . Mamma sinkosi samantien perään odottamatta tuomarin kommetteja, mutta kun pääsi koiran lähelle, niin koira oli tietenkin palaamassa jo takaisin kehään. Kokeen ylituomarikin tuli paikalle kysymään sivullisten kommentit häiriöstä ja tuomiona oli, että paikallaan makaaminen uusitaan kehässä olleiden osalta, koska häiriö oli kohtuuton. Siitä mentiin sitten samantien takaisin kehään. Binka putosi paremmin maahan ja kesti paikallaan koko ajan, mutta tuomari sanoi, että makaaminen oli ollut koko ajan nykivää  . Yksilösuorituksien ajaksi Binka vietiin autoon rauhoittumaan ja otettiin takaisin kentän laidalle vasta, kun oli pari koiraa jäljellä ennen omaa suoritusta. Jo kehään mentäessä koirasta huomasi, ettei tämä ole enää kovin kiva paikka. Kontakti oli olematonta, seuraaminen väljää ja ne jättävät . . . liikkeestä maahanmenossa kaksoiskäsky, jolloin koira jäi istumaan. Liikkestä seisominen meni paremmin, mutta koira steppaili useamman askeleen verran. Luoksetulossa lähtö oli vauhdikas, mutta kesken matkan piti jäädä haistelemaan kenttää ja sitten tultiinkin parin mutkan kautta epämääräisesti sivulle  . Estehyppyä ei oltu ehditty harjoittelemaan viime kokeen jälkeen, joten käsiavustuksella yli, mutta seisomisessa väisteli sivulle. Tuomari kysyikin, että huomasitko itse käsiavut. Mitä sitä sitten muuta kuin tunnustamaan, että kun koko koe on mennyt näin "loistavasti" niin päätin varmistaa, että koira edes hyppää esteen yli. Kokonaisuutena saadaan olla iloisia siitä, että saatiin tulos kaikesta huolimatta. Minkä verran "upeaan" tulokseen vaikutti se, että kisanumero oli 13 .

Luoksepäästävyys            10

Paikalla makaaminen      8

Seuraaminen kytkettynä    6

Seuraaminen taluttimetta    6

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä    0

Luoksetulo        7

Seisominen seuraamisen yhteydessä    7

Estehyppy     6

Kokonaisvaikutus   7

Yhteispisteet 124   ALO3

Aapon kanssa ollaan treenailtu lähes joka päivä jotain; välillä jälkeä, välillä esineruutua, mutta pääasiassa tottista, kun olisi meilläkin keväälle tavoitteena lähteä toko-kokeisiin. Aapon tottis on parantunut huomattavasti: seuraamisessa ottaa paremmin kontaktia (vaikkei se vieläkään mitään loistavaa ole ja putoilee välillä, mutta kuitenkin...) ja seuraa tiiviimmin, jättävissäkin on tapahtunut selvää edistystä ja koira tekee jo melkein aina oikean liikkeen.

Mikähän siinä lienee, että kun tottis parantuu, niin vapaalle vaihtaessa aivot jäävät totaalisesti narikkaan? Upeiden tottissuoritusten jälkeen, kun Aapo saa luvan lähteä riekkumaan ja purkamaan paineita, pojalta jäävät jonnekin ne pienet, herneenkokoiset, aivot, jotka silloin tällöin muistuttavat olemassaolostaan. Kun mamma sitten huutaa koiraa luokse tai käskee jotain muuta, niin ihana pieni kelpie vain katsoo, että "joo kunhan mä tästä kerkeän" tai "ei mua nyt huvita tulla sun luo". Ihana eläin!