ja flunssaa. Viimeinen viikko on mennyt taudin kanssa taistellessa, eiköhän tuo taisto kuitenkin vielä voiteta. Koiruuksien kanssa treenailu on jäänyt vähemmälle, kun ei noita voimia riitä kuin pystyssä pysymiseen. Muutamana iltana ollaan illan pimetessä suunnattu Petikkoon lenkille - mikäs sitä on lenkkeillessä, kun on valaistu kulkureitti, jota saa kulkea lähes koko ajan itsekseen. Koirat kulkee välillä puskissa ja välillä tiellä.

Käytiin pari viikkoa sitten Perttelissä katsomassa Aapon siskon Jaden ja Stuukien pentuja: pennut oli tosi mahtipakkauksia . Reippaita ja avoimia pieniä koiran alkuja. . . . jos vain olisi se pentukoiran paikka auki. Kamera tietenkin jäi kotiin, joten siltä reissulta ei kuvia  saatu. Samana aamuna oltiin kuitenkin hakutreeneissä, joista saatiin muutama onnistunut otos (kuvat Johanna Åhlgren)

Brixistä ne parhaat otokset saa lähetyksistä. . . sen jälkeen tulikin monta maisemakuvaa, joissa oli hetki sitten ollut kelpie . Brixin kanssa on opeteltu nyt palaamaan takaisin keskilinjalle, kun ukko on löytynyt ja palkka on saatu. . . mutta kun ne ukot on niin kivoja, ettei niitä millään haluaisi jättää taakseen. . . nehän voi onnettomat vaikka kadota uudelleen. 

Aapo ukkoja etsimässä. . . vauhtia riitti - ajoittain vähän turhankin paljon. Vilkkaan koiran kun pitää ehtiä niin moneen  paikkaan niin lyhyessä ajassa. Ja sitten jos vaaditaan "liikaa", niin täytyy pienen koiran itse kehitellä palkat itselleen, kun ei tuo ohjaajakaan ymmärrä palkata siitä, kun koira "melkein meni" , ja ohjaajahan voisi tyytyä siihen, että pieni koira tuo metsästä tikkuja ohjaajalle. . . koirahan vain ajatteli, että ohjaaja voisi vaikka haluta tehdä nuotion.

Binkalla lähdössä riitti virtaa, mutta sitä kestävyyttä etsiä ne kaikki ukot on nyt puuttunut. Viimeinen on tahtonut jäädä etsimättä: "siis tarkoititko, että minun pitää vielä juosta, johan minä olen kadonneet etsinyt. Eikö sinulle mikään riitä?!?" Palkkaa on kehitelty paremmaksi, katsotaan haluaako neiti todellisen "palkankorotuksen" vai alkaako lakkoilemaan. Binkallahan on jouduttu pitäytymään namipalkassa, koska neiti "mitä-nuo-ihmiset-tekevät-leluilleni-mamma-pelasta-leluni" ei ole suostunut aikaisemmin leikkimään vieraiden kanssa. Nyt on neidin päässä joku ruuvi irronnut ja vieraiden heittämä pallokin on tosi makee juttu. 

Aamun treenien jälkeen koirat olivatkin niin "kaikkensa antaneita", että jäivät kotiin nukkumaan, kun ihmislauma suuntasi pentujen luokse.

Aapon ohjatut agilityn ulkotreenit loppuivat tältä syksyltä iltojen pimennyttyä. Koiruus on edistynyt tosi hienosti ja treenailtukin on koko kesä, joten talvitauko toivottavasti tekee hyvää. . . vielä kuitenkin toivottavasti jonkin aikaa pääsee päiväaikaan kentälle, ennen kuin esteiden päälle sataa 1/2 metriä lunta.