ja hippulat vinkuu. Kevättä on ilmassa ja koiratkin "hymyilee".

Näistä meidän kelpo koirista ei sitten millään saa sellaista leikkimis kuvaa, missä ne näyttäisivät nauttivan toistensa seurasta, mutta kyllä niillä oikeasti oli ihan kivaa . Tyttöjen juoksut on vihdoinkin ohi ja ollaan päästy koko laumalla metsälenkille. Sitä on odotettukin, edellisestä kerrasta on reilusti toista kuukautta. Pikkuhiljaa alkaa ajatukset suuntautua kesää kohti.

Koiruuksien kanssa on käyty tottistelemassa nyt kun ilmojen haltijat ovat olleet suopeita. Juoksujen jälkeen Binka on tosin ollut todellinen estrogeeni-elli: Jo korvien asennosta näkee, että neiti kyllä osaa, mutta ei taas tänään huvita tehdä mitään kunnolla . Noutokapulan voi halutessaan kantaa lumihankeen tai tehdä muuta sellaista ohjaajan mieltä ylentävää pikku puuhaa treenaamisen lomassa.

Brixin kanssa on edistytty hihna-kävelyssä huimasti. Nyt kolmen koiran vieminen yksin metsään parin kilometrin päähän on lähes nautittava kokemus. Syksyllä vielä hiki virtasi ja otsasuoni pullistui, kun neiti veti, hyppi eteen-taakse-sivulle, kiskoi toisten hihnoja, lällätteli vastaan tuleville koirille ja villitsi jo-aikuiset-ei-aina-niin-erinomaisesti-käyttäytyvät koirat mukaansa. Rappukäytävän portaatkin ovat herättäneet pienen koiran uteliaisuuden: Joka kerta rappuun mennessä Brixi käy kokeilemassa muutaman portaan kiipeämistä tai alasmenoa, mutta päätyy sitten siihen, että matka on niin pitkä, että sen voi tehdä hissillä .

Aapon tottistelukin parantui heti, kun tyttöjen juoksut olivat ohi. Tottistelun lisäksi Aapon kanssa on käyty agility-hallilla - vauhtia pojassa piisaa, kun vielä malttia löytyisi lisää. Ensimmäinen kisa-ilmo on tehty. Katsotaan kestääkö koiralla ja ohjaajalla kuvio kunnossa.