Viimeisestä päivityksestä on nyt vierähtänyt aikaa. Viikot vierii sellaista vauhtia, ettei mitään ylimääräistä ole ehtinyt tehdä. Tietokonettakin availtu sen verran, että pakolliset viestit on tarkistettu.

Luonnetestin jälkeen Brixi meni Mialle hoitoon pariksi päiväksi. Haettiin sitten tyttö kotiin terveystarkastusten jälkeen. Kennelliitto on jo ehtinyt vahvistaakin lausunnot ja tyttö on parasta A-ryhmää : lonkat A/A, kyynerät 0/0, polvet 0/0. Tämä on hyvä pohja jatkaa harrastamista. Loppuviikosta sitten koettin kauhun hetkiä: Brixi aloitti verioksentelun. Siinä kävi kaikki kauhuskenaariot mielessä: vieras esine, joka puhkonut mahan, myrkky (missä se olisi sitäkin ehtinyt syödä?!?). Koira autoon ja eläinlääkäriin, uusi humautus ja kuvaus - toisen kerran samalla viikolla - diagnoosina "pehmeän koiran stressireaktio". Sitä helpotuksen määrää. Lääkitys peliin ja pohtimaan stressireaktion aiheuttajaa. Alkuviikko oli kyllä melko rankka pienelle koiralle: mennään sinne ja tänne, lääkitään tajuttomaksi ja kun ei pääkään ole vielä selvä, siirrellään paikasta toiseen. Ei tullut itselle mieleenkään, että koira reagoisi noin rajusti, kun kotioloissa neiti on Miss Kovis. Tästä viisastuneena hoidetaan asiat jatkossa vähän vähemmällä stressillä.

Äitienpäivää vietettiin paimennuksen parissa Somerolla. Edellisenä päivänä ajeltiin Lohjalle, Binka meni Kirsin ja koiruuksien luokse äitienpäivän viettoon. Sunnuntai-aamuna ruskeat autoon ja nokka kohti Someroa. Päivä oli mukavan lämmin, paikalla Yacatis-kennelin pentuja kiitettävässä määrin. Tavattiin vanhoja tuttuja ja saatiin koko joukko uusia. Päästiin kokeilemaan paimennusta ja paikalle oli järjestetty agility-toimintaa.

Aapo ja Milla viettivät päivän agilityohjauksessa, Brixi tutustui lampaisiin. Tuli taas todettua, että koira ymmärtää lampaista enemmän kuin ohjaaja. Lampaiden kokoamisen idea alkoi pikku-kelpielle hahmottua, tämähän oli vasta toinen kerta, kun Brixi pääsi tekemään lähempää tuttavuutta lammaskatraaseen. Ohjaajakin alkoi ymmärtää, miksi toko ja paimennus eivät sovi samalle koiralle , ainakaan samaan aikaan harrastettuna. Muutamat koirat ja ohjaajat innostuivat paimentamisesta ihan tosissaan, toivottavasti siitä saatiinkin kipinä uudelle harrastukselle.

Aapon kesäkauden agility-treenit ovat käynnistyneet. Koiruus on päässyt eroon keinukammosta ja vauhtia riittää . . . toivottavasti myös ohjaajalla . Tottistakin on treenattu uudella innolla ja edistystä on tapahtunut roimasti. Aapon nouto-ongelma näyttää parantuneen ja toivottavasti ei tule paluuta menneeseen.

Brixi sai paikan toko-ryhmästä. Nyt yritetään sitten välttää aikaisempia virheitä ja haetaan hyvää tottista tokon kautta. . . saa nähdä miten ohjaaja osaa ottaa opin vastaan. Brixin kanssa on käyty myös BH-kurssilla. Tavoitteena olisi tämän vuoden aikana päästä BH-kokeeseen, mutta malttia ja keskittymistä on tultava vielä roimasti lisää. Jotta kaikki treenaaminen olisi ihan helppoa, niin nyt innokkaan, nopeasti oppivan pienen koiran tilalle on tullut teini-monsteri .

Binka on toipunut leikkauksesta hyvin fyysisesti. Henkisellä puolella tuntuu, että kohdun mukana lähti pienen koiran itseluottamus. Tottis-rintamalla on tehty töitä noudon ja esteiden kanssa. Binka on ollut tosi innostunut esteistä, mutta nouto takkuaa . Neiti on palannut taas takaisin "pudotan-kapulan-mamman-varpaille"-toimintamalliin. Kannatuksen vuoksi kävimme SBCAK:n hakukokeessa kuun puolivälissä. Tulosta sieltä ei ollut odotettavissakaan, mikä oli tiedossa jo ilmoittautumisvaiheessa. Ylimääräisten kiireiden takia treenaaminenkin jäi suunniteltua vähäisemmälle, mutta mitä tehdään ohjaajan käytökselle kisatilanteessa . Ohjaaja ei omasta mielestään kokenut minkäänlaista kisajännitystä, mutta koko tottiskaavio meni koiran rauhotellessa ohjaajaa. Noudot odotetusti nollille, koska kapulaa tuli varpaille koko kisailmon edestä. Paikallaanolon arvostelu yllätti, se kun on ollut aina Binkalla erinomainen: erittäin hyvä. Selityksenä, että maahanmeno oli tuomarin mielestä ollut hieman hidas, muuten koira pysyi koko suorituksen ajan paikoillaan ja tuijotti ohjaajaa . No, lopputulokseen sillä ei ollut mitään merkitystä. Tottis 44p. Koska kuitenkin oli mahdollisuus lähteä maastoon, niin ajateltiin kisata koko ilmon edestä. Hakuruutuun mennessä Binka sähelsi ja sääti. Jostakin syystä koira pyrki koko ajan vasempaan etukulmaan, eikä siellä edes ollut ukkoa . Oikeaan etukulmaan koira ei irronnut ja kun koko ruudun alku meni hinkkaamiseksi, niin koe keskeytettiin kun aikaa oli kulunut puolet. Binka oli päivän viimeinen koira ja järjestäjät järjestivät vielä koiralle yhden maalimiehen treeninomaisesti, että saatiin se onnistumisen tunne. Se sitten kannatti: esineruudussa koira kaartoi ensin ulos ruudusta (edellinen koira oli tehnyt saman lenkin), palasi takaisin ja nosti esineen - onneksi tarvitsi tuoda vain se yksi - luovutuskin tapahtui suoraan ohjaajan käteen. Esineruutu 26p . Sen verran koira otti kuitenkin painetta, että koko seuraava viikko on mennyt pussaillessa .