Brixin kanssa käytiin eilen sitten tunaroimassa BH-kokeessa. Treenattuhan oli ja pääsääntöisesti treenit oli kaikki menneet hyvin. Treeneissä koira oli iloinen, teki reippaasti ja tekeminen oli ihan kaunista katsottavaa. Sitten kokeeseen ja kaikki meni niin pieleen kuin vain voi mennä . Siinä ne faktat.

Fiktio-osuudessa voidaan sitten pohtia, mikä meni pieleen. No, johan se tuossa tuli todettua, että kaikki. Koira oli kentälle mennessä iloinen ja hyväntuulinen. Pienet lämmittelytreenit ennen koetta meni loistavasti, koira oli hyvin kuulolla. Sitten tuli meidän vuoro ja ilmottautuminen tuomarille. Pieni ruskea diggasi tuomaria ja yritti uida liiveihin. Pyrstö saatiin takaisin maahan tiukalla käskyllä. Me jopa päästiin ensimmäisenä suorittamaan (jihuu!!!) Parina oli collie, joka oli sitten pienen ruskean mielestä paikallaanolossa varsin epäilyttävän näköinen. Lieneekö luonnetestin kelkaksi sitä kuvitellut, kun se siellä pensaan juuressa makasi. Kohtahan joku voisi vaikka kiskaista narusta niin että se sieltä esiin syöksyy . Molemmat seuraamiset olivat aivan järkyttäviä. Koira laahaa, jätättää, liikkuu sivusuunnassa metrin ohjaajan sivulla, ei kontaktista tietoakaan . Ihmisryhmä oli tosi epäilyttävä. Vierasta ihmisryhmää oli kuitenkin treenattu lukuisia kertoja paikallisella pallokentällä notkuvia teinejä hyödyntäen ja ohjaaja lähti kokeeseen näiltä osin tosi luottavaisin mielin. Ohjaaja oli kokeessa eniten huolissaan jättävistä, mutta niistä koirakko selviytyi kunnialla. Liikkeestä istuminen piti kuitenkin varmistaa kaksoiskäskyllä yläpuolella lentäneen joutsenparven ansiosta. Liikkeestä maahanmeno olisi saanut olla nopeampi, mutta se luoksetulo. Koira lähtee löysästi ravaten pää matalalla koti ohjaajaa . Vauhti olisi sopinut soffa-sesselle, mutta kelpieltä esitys oli KAMALA. Sitten vielä paikallaan makaaminen: koira nousi ISTUMAAN melkein heti. Istui kyllä hienosti koko esityksen ajan, mutta oli sitten ensimmäinen kerta kun tuon keksi tehdä.

Pohdinnassa on nyt mikä moisen esityksen aiheutti. Vaihtoehtojahan on siis monia mistä valita (lue "kootut selitykset"):

a) koira kuvitteli olevansa taas luonnetestissä

b) ohjaajan kisajännitys lamautti koiran suorituksen

c) koiraa närästi kokeen alettua (ohjaajaa närästi varmasti kokeen loputtua)

d) juoksujen jälkeinen valeraskaus puhkesi kukkaan kokeessa

e) kyllä se kotona osaa.

Tuomarilta tuli asiallinen palaute, missä todettiin hylkäämisen syynä olevan seuraamisosuudet. Kisajärjestäjiltä saatiin lupa jäädä treenamaan kentälle muiden lähtiessä kaupunkiosuudelle. Pienen ruskean treenaaminen oli aluksi ihan "kokeenomaista". Vähän aikaa kun oli sitä pelleilyä katsottu, ohjaajalla meni palkokasvi nenään. Pienen keskustelun jälkeen koira päätti sitten alkaa kuuntelemaan mitä se ohjaaja oikein haluaa ja saatiin ihan onnistuneita suorituksia.

Kotiin päästyä koiran olemus oli epätyypillinen. Pieni koira tuntui kysyvän koko olemuksellaan "rakastatko mua kaikesta huolimatta?". Illalla käytiin vielä pitkällä lenkillä koko lauman kanssa. Lenkillä pieni ruskea sitten vapautui kokeen aiheuttamasta taakasta lopullisesti (toivottavasti) ja oli taas oma iloinen itsensä. Tehtiin vielä vähän seuraamispätkää ja oli taas niin kaunista katsottavaa. . . vaikka ei siellä pimeässä kukaan ollut näkemässä .