Blogin päivitys tulee taas viiveellä. Viikko sitten Milla kävi Aapon kanssa Hyvinkään agikisoissa ja tulihan sen viimeinen nolla sieltä vihdoinkin sij.5./49.. Tästä on hyvä jäädä kisatauolle .

Hakutreeneihin ei olla pariin viikkoon päästy muiden menojen takia. Tokoa ja tottista on yritetty treenata milloin milläkin kokoonpanolla ja vaihtelevalla menestyksellä. Lauantaina Vantaalla koettiin merkillinen sääilmiö, joka motivoi ottamaan kameran mukaan pitkästä aikaa ja joitakin kuviakin saatiin blogiin liitettäväksi. Taas kerran kuvia otettaessa tuli mieleen uuden kameran hankinta: jos vaikka ryhtyisi lottoamaan .

Brixin luoksetulo                                                    Binka seuraa

ja Keita seuraa

Aapokin seuraa

Keita on aloittanut teinihäröilyn, temperamenttia tytössä löytyy. Laumajärjestys hakee tasapainoa aika ajoin. Binka on ottanut Keitan omaksi lapsekseen (vaikka ei aluksi sietänyt sitä silmissään). Hoivavietti on saanut vallan ja Keitan naamassa karvat alkavat kohta olla uhanalainen laji Binkan ylettömän hoitamisen takia. Brixin ja Keitan arvovaltakeskustelussa Binka on valinnut puolensa: pieni musta-valkoinen on Binkan lapsi ja saa tehdä Binkan mielestä mitä se itse haluaa . Keita on kuluneen vuoden aikana opetettu häkkiin, ettei siinä olemisessa tule ongelmaa. Mikä meni opetuksessa pieleen?

Eilen oli sitten tehty päällekäisiä ilmoja: Brixi oli menossa sekä BH-kokeeseen että Voittajanäyttelyyn . Pienen pohtimisen jälkeen päädyttiin Brixin kanssa yrittämään BH-koetta vielä kerran tänä syksynä. Yrittämiseksi se sitten jäikin . Ilma oli mitä ihastuttavin: vettä tuli taivaan täydeltä jo menomatkalla. Sade taukosi, kun päästiin perille. Koe oli Hyvinkäällä ITUn nurmikentällä, joka oli sitten tosi märkä. Brixi odotteli vuoroaan intoa puhkuen. Koira otettiin hyvissä ajoin pois autosta, että saataisiin sitä intoa jotenkin käsiteltävään muotoon. Odottaessa pieni ruskea alkoi ajoittain turhautumaan (kärsivällisyyshän ei kuulu Brixin hyveisiin) ja ohjaajan komentelemista alkoi esiintyä. Kilpailunumero oli 8, joten ensin paikallaoloon. Ohjaaja oli rauhallisin mielin, koska koiran kanssa siinä ei ole nyt ollut ongelmaa. Koira putosi maahan hienosti yhdellä käskyllä. Ohjaaja katseli tuomaria, koska tulee lupa lähteä koiran vierestä. Hetken kuluttua tuomari sanoi, että koita saada koira maahan. MITÄ? KOIRA MAAHAN? Kurkkaus koiraan ja siinähän se istuu hienossa perusasennossa . Uusi käsky ja koira menee maahan, mistä singahtaa välittömästi takaisin istumaan. Uusi käsky ja koira istuu "kuurona" vieressä: "En kuule, en kuuntele. Mene itse tuohon märkään maahan makaamaan. En mene, en, en, en!" . Paikallamakuun pieni ruskea suoritti sitten ohjaajan vieressä istuen. Välillä vilkaisi ohjaajaa moittivasti: "Kuinka saatoit tuoda minut johonkin märkään?!" Ohjaajan henkinen kantti katkesi siinä - koe oli nyt tehty. Urheiluhenkisinä jatkettiin kuitenkin liikkeet loppuun. Seuraamiset meni tyydyttäviksi, koira nuuski maata turhan paljon. Sadettakin saatiin niskaan kesken liikkeiden hetken ajan. Sateen loputtua tuomari laski ison keltaisen sateenvarjon koiran ollessa kohdalla, jolloin pieni ruskea innostui: "Siellä varjon alla oli ihminen! Ihanaa, sinähän näytät mukavalta! Voisin vaikka tulla sinne ." Tiukalla käskyllä ohjaaja sai koiran mukaan. Liikkeestä istuminen oli hieno - ei moittimista, mutta se liikkeestä maahanmeno: "Juu, en mene kyllä tuohon makaamaan, kiitos ei!!!" Koira sitten istui senkin liikkeen, luoksetulossa lähti tulemaan kohti kelpiemäisellä vauhdilla . . . ja tiukka kaarros oikealta ohi ohjaajan: "Hei, täällä on papanoita!" . Ihmisryhmä oli ohjaajan suuresti pelkäämä osasuoritus ja sitä oli treenattu. Melkein pieni ruskea pääsi kiertämään ryhmän, mutta kun se yksi ihminen oli aivan mielettömän ihana, niin pitihän sitä vasten hypätä. MITÄ TEHDÄÄN PIENELLE KOIRALLE, JONKA MIELESTÄ KAIKKI IHMISET ON SUPER-IHANIA?!? Siinä ei näköjään kiellot auta.

Tottisosuuden jälkeen puhelu Mialle Messariin: Missä vaiheessa kehät on menossa? Ehditäänkö mukaan? Meidän onneksi kehät oli myöhässä. Nasta laudassa ajettiin vesisateessa Hyvinkäältä Messukeskukseen, autolla oven eteen, missä Milla nappasi Brixin ja näyttelylärpäkkeet ja juoksi kehälle. Kehät olivatkin sitten niin paljon myöhässä, että jäi vähän odotteluaikaakin ennen kehään menoa.

Tuomarina oli Johan Juslin: "Keskikokoa pienempi yksilö, jolla tynnyrimäinen rintakehä ja pehmeä karvanlaatu. Hyvä raajaluusto. Liian taakse laskeva lantio - seurauksena voimaton taka-askel. Hyvät käpälät." AVO EH.