Aapolla alkoi pari viikkoa sitten lähteä karvaa alahuulen vierestä ja iho muuttui hilseileväksi siitä kohdasta. Ensimmäiseksi tuli tietenkin mieleen, että sillä on jotakin allergista, joten ruokavaliota raakattiin pelkistetyksi. Siitä ei kuitenkaan ollut apua. Seuraavaksi karvanlähtö levisi nenän päälle ja siitä silmien ympärille. Koira ei kuitenkaan raapinut itseään, ei ollut huonovointinen ja ruokahalu oli tosi hyvä koko ajan. Vaikka nuo koirat keskenään touhuavat monta kertaa päivässä, niin Binkalle ei tullut mitään oireita, joten vielä jatkettiin tilanteen seuraamista. Muutama päivä sitten ihon hilseily ja karvan lähtö levisi kuitenkin laajemmalle alueelle nopeasti (koira voi edelleen ihan hyvin), joten päädyttiin sitten hakemaan viisaammilta neuvoa ja varattiin aika eläinlääkärille.

Pojasta otettiin raape- ja karvanäytteet: ei todettu tulehdusmuutoksia eikä ulkoloisia. (Ne olisikin olleet tosi erikoistuneita loisia, jos ne olisivat olleet vain ruskeassa poikakoirassa ). Eläinlääkärin mukaan ihomuutokset voivat johtua juveniilista pyodermasta. Diagnoosin varmistaminen olisi kuitenkin vaatinut koiran nukutuksen koepalan ottoa varten, joten päädyttiin siihen, että aloitetaan hoito ja jos se ei auta, tehdään tarkemmat tutkimukset. Hoidoksi tuli kortisoni-kuuri laskevin annoksin. Siitä sitten seurasikin pakollinen parin kuukauden esiintymistauko kaikissa koiramaailman tapahtumissa. Ei Aapo kyllä ole enää esiintymiskelpoinenkaan, kun naama näyttää siltä, että päivittäiseen ulkoiluunkin voisi laittaa paperipussin päähän.

Selviteltiin vielä mitä virtuaalitodellisuus tietää juveniilista pyodermasta ja siellä sanottiin, että tulee (yleensä) alle 4  kuukautta vanhoille pennuille eli on nuorten koirien tauti. . . . no, Aapohan on kaikissa suhteissa ollut vähän hitaasti kehittyvää sorttia. Taudin syntymekanismi on ilmeisesti vähän hämärän peitossa, mutta kun oireet saadaan hoidettua, niin ei pitäisi haitata millään tavalla koiran tulevaa elämää. Binkallahan oli myös samantyyppistä oireilua saman ikäisenä, mutta koskaan ei saatu ihan selvää diagnoosia, eikä Binka ole sen jälkeen oireillut.

Binka jatkaa valeraskauden potemista. Hetken koira on hyperenerginen-superosaaja-intoa-täynnä ja hetken kuluttua haluton-kotonahakattu-apaattinen-kouluttamaton-surkimus. Koskaan ennen ei ole tullut eteen Binkan tasoista mieliala-vaihtelu-koiraa. Nisät turvoksissa se pomppii tunneskaalasta toiseen. Parhaimmillaan se tekee asioita tosi innokkaasti: "tehdään vielä, tehdään vielä, mä osaan, mä jaksan, sä olet ihana ". Pahimmillaan se tuijottaa takaisin korvat luimussa syyttävästi: "miten sä voit vaatia mua tekemään asioita, joista mä en ole ikinä edes kuullut puhuttavan (niinkuin seuraaminen, luoksetulo tai istuminen). Ja jos mun on pakko kulkea sun kanssasi samaan suuntaan, niin älä hetkeäkään edes kuvittele, että mä haluan katsoa sinuun päinkään .