Vuosi on alkanut vaisusti. Lumen tulo tänne eteläänkin vei meiltä hyvät ulkotreenikentät. . . jokavuotinen juttu, mutta aina se harmittaa yhtä paljon. Hakutreeneihinkään ei ole päästy työ- ja muiden esteiden takia. Onneksi on kuitenkin hallitreenit kerran viikossa. Tänään sitten Milla keksi, että onhan meillä kotipihalla ihan toimiva ja aurattu parkkipaikka, joten sinne sitten treenailemaan .

Binkan kanssa on aloitettu voittaja-luokan liikkeiden opettelu. Seuraamisessa on nyt keskitytty käännöksiin. Pienen mustan koiran pyrstö kun liikkuu eri tahtiin etupään kanssa. Samalla yritetään saada sitä paikkaa vähän lähemmäksi. Ruutuun menon opetteluun otettiin matto avuksi - koko juttu on vielä ihan alkutekijöissään. Katsotaan miten kehitytään . Estenouto tehtiin torstaina ensimmäisen kerran. Se oli ihan nappi suoritus. PK-puolella me on tuota samaa asiaa harjoiteltu. Siellä se ongelma on metrinen. Estekorkeus kun oli vähän matalampi, niin ei pikku-mustalla ollut mitään vaikeuksia. Tarjottiin Binkalle metallikapulaakin suuhun. Sen kanssa neiti ei voi vielä istua, mutta nostaa sen jo maasta ohjaajan käteen. Tunnariakin aloiteltiin. . . saa nähdä aukeaako nenä oikean löytämiseksi. Kisatavoitteita meillä ei voittajaluokan suhteen ole - antaa ajan näyttää mennääkö koskaan kokeisiin. Pikku-mustalla on muutenkin tullut uusia käyttäytymismalleja, jotka ovat pistäneet pohdintaan sen, mikä ikäisenä koiralla puhkeaa dementia. Neiti on nykyään sitä mieltä, että koiria koskevat säännöt koskevat vain alle 6-vuotiaita. Yli 6-vuotiaat saavat sitten tehdä mitä itse haluavat .

Brixin kanssa on tehty jonkin verran noutoharjoituksia. Nyt on päästy vaiheeseen, missä neiti tuo kapulan ohjaajalle melko rauhallisesti ja suoraan. Kapula suussa pyrstön laittaminen maahan tuottaa vielä vaikeuksia, mutta valoa tunnelin päässä on jo nähtävissä. Brixillä on tuota energisyyttä ja intoa välillä ihan häiriöksi asti. Loppuvuodesta hakutreeneissä jouduttiin taas palaamaan lähetyksessä rauhoittumiseen. Sisällä pieni-ruskea on ottanut asiakseen avustaa kotitöissä. Oma-aloitteisesti neiti käy ottamassa pyykit narulta (ei vieläkään viikkaa niitä ja vie kaappiin). Kaiken kaikkiaan koko koira on hyper-iloinen - kulkee "naama näkkärillä" paikasta toiseen ja yrittää saada toisia leikkimään.

Aapo on käynyt juoksemassa muutaman agiradan 2-luokassa. . . sieltä on ollut tuomisina hyllytilaa . Uutena vuotena tehtiin sitten lopullinen päätös Aapon mahdollisesta jalostuskäytöstä. Yhä pahenevan ääniherkkyyden takia Aapo ei ole käytettävissä jalostukseen. Hakua jatketaan harrastuspohjalta, mutta siltä puolelta kisatuloksia tuskin lähdetään hakemaan.  Agilityä sen sijaan harjoitellaan edelleen ahkerasti kisatavoittein ja kisataan aina kun ehditään. Tokoa tehdään jos ja kun jaksetaan; lähinnä mielenvirkistykseksi.

Keita edistyy tokon saralla tosi lupaavasti. Seuraaminen on hyvää ja käsiavut on jo jotakuinkin saatu pois. Kestävyyttä ei vielä hirveästi ole, mutta ei vielä tarvitsekaan. Jättäviä ollan treenattu: seisominen ja maahanmeno sujuu lähes joka kerta oikein, istumista on treenattu vähemmän. Luoksetulo Keitan tapaan: juokse täysiä, hyppää päin, istahda sitten eteen odottamaan namia . Noutotreeni on edistynyt loistavasti. Neiti osaa istua kapulan kanssa kauniisti edessä, joskin pientä pureskelua esiintyy (työstetään). Agilityä on Keitan kanssa käyty treenaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä tuo roikkuu Aapon treeneissä mukana . Hakumetsässä etsittiin jo valmiita, mutta sitten koitti mörköikä ja paluu haamuihin.

Vuoden vaihtuessa otimme tarkasteluun myös teidät, rakkaat blogimme lukijat. Hämmästys oli suuri, kun meille selvisi, että blogissa on ollut vuoden aikana yli 1500 käyntiä. Kaukaisimmat vieraat olivat Venäjältä, Ukrainasta, Liettuasta ja USA:sta .  Blogin kirjoittaminen jatkuu edelleen suomeksi ja se on kaikille avoin - jos joskus tulee tarvetta laittaa blogi salasanan taakse, niin silloin sen ylläpito loppuu meidän osalta kokonaan. HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!