. . . vai paimentaako? Vietimme Yacatis-kennelin kennelpäivää Rymättylässä 15.5. ja koirat saivat ensimmäisen kosketuksen lampaisiin. Yacatis-kelpieiden A-pentue oli kokonaisuudessaan paikalla ja B-pentuekin hyvin edustettuna. Binka oli mukana "mustana lampaana" . Päivä oli tosi kuuma (kuka olisi uskonut viikkoa aikaisemmin, kun toppavaatteet olivat vielä käytössä). Oli tosi mukava nähdä pentuesisaruksia ja niiden omistajia. Suurin osa koirista oli ensimmäistä kertaa lampaiden kanssa tekemisissä, mutta kyllä niitä pikku-paimeniakin joukosta löytyi.

Aapo ja lampaat:

Brixi paimentaa. . .

. . . mutta sitten alkoi jo väsyttämään tämä työn tekeminen

Binka ja lampaat:

Binka tietenkin bongasi lampaan papanoita ja fiksuna koirana keksi, että nuohan ovat "herkkuautomaatteja" - mistähän napista pitäisi painaa, että herkku irtoaa? (Binka ja Pavlovin koirakokeet )

Kiitokset Marialle mukavasta päivästä ja kaikille Yacatis-kelpojen omistajille kivasta seurasta .

Aika on kulunut mukavasti raunioilla ja maastossa. Brixin kanssa käytiin kokeilemassa ketteryystelineitä. Pituushyppy ja vaakatikkaat jätettiin sovinnolla väliin vahinkojen välttämiseksi, kun "minä-menen-nyt-heti-pian-joka-paikkaan"-kelpie on kuitenkin vasta 8kk ja tuota malttia on vielä niin kovin vähän. Reippaasti tyttö meni esteille ja paras palkka oli se ihana ihminen esteen toisella puolella.

Viimeksi raunioilla ohjaaja prässäsi Binkaa ihan tosissaan, mutta hyvin koira sen kesti, eikä mitään jäänyt hampaankoloon. Ensimmäinen maalimies laitettiin maakuoppaan, mitä ei ole juurikaan tehty. Tyttö haki pitkään ja hartaasti: suostuihan se ukko sieltä sitten lopulta löytymään. Seuraavan maalimiehen paikan oli ohjaaja kertonut huonosti (näitä ihmisten välisiä kommunikaatiokatkoksia), eikä suostunut millään uskomaan koiraa, kun tuo selvästi näytti, ettei siellä mitään ole . Kotiläksyksi tulikin "usko-koiraa, usko-koiraa, . . ". Sitten mentiin vielä torniin ihan ensimmäistä kertaa. Siihen tarvittiin vähän apuja muiltakin, mutta Binka meni ja tuli vielä poiskin - vaikka tosin miettikin vähän aikaa, että jäisikö nyt sitten tänne, kun kerran oli pakko tänne kiivetä. Lopuksi koiralla riitti vielä intoa etsiä ja ilmaista se viimeinenkin maalimies  .  Kyllä kelpie paranee vanhetessaan .

Sitten on ihan oltu viihteellä ja nautittu ilmoista:

Aapo ja Brixi:

Kelpiemäisiä kielikuvia:

"Hei, mä osaan ryömiä " . . . ja tätä ei edes ole harjoiteltu. . .