Iltojen pimetessä treenaaminen on siirtynyt valaistuille kentille . . . ainakin siihen asti, että niihin jäädytetään luistinradat. Ohjattujen toko-treenien kautta on saatu hyviä vinkkejä. Aina sitä on yhtä sokea omille virheille. Hallitreenit on sen verran hyvä juttu, että varmaan jatketaan sitä ensi talvenakin. Viime treeneissä tehtiin pitkästä aikaa ryhmä paikallaanoloa. Siihen sitten lisättiin vielä häiriö . Pikku-mustan paikallaan olo oli ihan omaa itseään - ei mitään ongelmaa. Brixi pysyi hyvin, mutta häiriön lähestyessä korvat liikkuivat eri tahtiin koiliseen ja kaakkoon, sitten alkoi hännänpää heilumaan ja lopulta koko koira heilui lavasta hännänpäähän asti, mutta pysyi paikoillaan . Keitaltakin paikallaan olo sujui mainiosti - kyllä pieni bordercollie osaa keskittyä kauniisti . Aapon paikallaanolo jätettiin yleisen mukavuuden vuoksi välistä.

Hakuilemaan ollaan päästy vaihtelevasti. Tänään Millan työpäivän johdosta vain tyttö-kelpiet lähtivät hakuilemaan. Molemmissa oli virtaa viidentoista duracell-pariston verran. Brixi eteni hienosti ja haukkuilmaisu on alkanut löytymään. Sen verran kiireinen neiti kuitenkin on, että jatkossa täytyy harjoitella maalihenkilöiden luona pysymistä. Tytöllä on nyt asenne enemmäkin sellainen, että "nyt-mä-löysin-sut-ja-lähden-etsimään-seuraavaa". Alkukankeuden jälkeen Binka eteni hyvin ja ilmaisu oli mallissaan. Kolmas ukko oli jäänyt kuitenkin lähelle keskilinjaa ja typerä ohjaaja kutsui koiran pois, kun koira kääntyi muutaman metrin jälkeen kulkemaan keskilinjan suuntaisesti. Uusi lähetys ja pikkumusta tulee takaisin keskilinjalle hansikas suussa . Yksi treenikaveri oli hukannut käsineensä metsään. Binka teki tästä vielä esineruututreenin ja kävi sitten ilmaisemassa viimeisen ukon .